perjantai 28. huhtikuuta 2017

Jessican tokotreeni ja hieroja


Eilen käytiin treenaamassa Sipoossa Jessica Svanljungin silmän alla. Tein autossa jopa melko järkevän treenisuunnitelman meille ja olen tosi ylpeä kun pysyin suunnitelmassa. Treeniin kuului häiriöitä, erityisesti niitä Cavalle vaikeita ihmishäiriöitä, seuraamista liikkuroituna ja hyppyä. Aloitettiin meidän treeni häiriöillä ja saatiinkin Jessicalta tosi paljon vinkkejä treeneihin ja tehtiin erilaisia häiriötreenejä. Itselläkin tuli pää täyteen ideoita millaisia häiriötreenejä voitaisiin omissa treeneissä tehdä. Täytyy vaan aina muistaa alottaa pienemmillä häiriöillä ja sen jälkeen vähitellen vaikeuttaa. Nää on oikeastaan tosi kivoja treenejä ja pikku hiljaa alan luottaa Cavaan enemmän.


Häiriöitiin Cavaa eri liikkeissä/liikkeiden osissa. Mukana treenissä oli luoksetulo, kaukot, liikkeestä maahanmeno. Lisäksi tehtiin tehtiin häiriötreeniä hypyn kanssa ja ihan niin, että Cava istui mun edessä pienen matkan päässä. Jessica häiriköi Cavaa kehuilla, "vapaa"-huudahduksella, noutokapulalla ja lelua heiluttamalla/vinguttamalla. Ihmisen kehut/houkuttelu ovat edelleen hankalia, samoin vapaa-käskyyn Cava reagoi usein vapauttamalla itsensä. Tehtiin aika vaikeita häiriöitä, mutta olin omasta mielestäni huomaavinani pientä kehitystä tapahtuneen. Kyllähän Cava meni edelleen helposti häiriöihin ja onhan se höpsö otus, mutta kuitenkin se paransi selkeästi loppua kohden. Olin ylpeä myös omaan suoritukseen, sillä onnistuin mielestäni koko treenin olemaan mustavalkoinen ja riittävän tiukka Cavalle.  Kaukot oli taas hitaammat kun siinä oli häiriötä. Jessica vaan heilutteli käsiään siinä sivulla kun Cavan piti tehdä vaihtoja. Täytyy treenata tätä paljon omissa treeneissä, että saataisiin sitten liikkurinkin kanssa tehtyä kaukot meidän oikean osaamistason ja kriteerien mukaisesti.


Häiriöiden jälkeen siirryttiin seuraamiseen. Halusin tehdä liikkuroidun seuraamisen, sillä se on itselleni tosi vaikeaa. Oikeastaan tässä huomasi hyvin omat haasteeni, mulla ei ole kauheasti kokemusta liikkurin kanssa treenaamisesta ja olen turhan hätäinen. Kun hätäilen ja kiirehdin en luonnollisestikkaan ole niin kovin reilu ohjaaja koiralle vaan teen käännökset liian nopeasti ja Cava ei niihin ehdi mukaan. Häiriötä Cava ottaa jonkun verran seuruussa, esim. nyt se kiinnostui ruudusta jonka läheltä käveltiin. Täytyy siis muistaa omissa treeneissä rakentaa ruutua ja laittaa tötteröitä ja muita häiriöksi kentälle. Nyt vaan omaa kävelytreeniä ja täytyy yrittää ottaa liikkuroituja seuruupätkiä aina kun pääsee treenaamaan jonkun kanssa.


Viimeisenä juttuna tehtiin hyppyä. Siinä saatiinkin tosi hyvin meidän ongelmaa esille. Heti ensimmäisellä kerralla Cava kiersi hypyn. Toisella kerralla se tuli siitä yli. Sen jälkeen se tuli siitä varmasti yli. Ongelma juurikin kun ensimmäisellä kerralla ei onnistu ja kokeessa on vaan se yksi kerta onnistua. Saatiin ongelmaa hyvin esiin myös luomalla hyppyyn häiriöitä. Esim. heittämällä noutokapula hypystä sivuun. Taas Cava kiersi, ei onneksi sentään juossut noutokapulalle. Saatiin neuvoksi tehdä näitä hyppyjä häiriköitynä (heittää leluja, kapuloita, ottaa siihen tötteröitä ja muuta sälää viereen). Toinen treeni-idea oli siirtää hyppyä toiseen paikkaa niin, että Cava ei näe sitä ja sitten tehdä sieltä uusi toisto. Jessican mielestä tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton vaan saan varmasti hypyn valmiiksi nopeasti. Täytyy vaan treenata sitä aina kun tulee mahdollisuus ja mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa erilaisilla hypyillä. Paljon vaan toistoja alle niin kyllä se siitä. Vikana tehtiin vielä toisenlaisella hypyllä (sininen umpieste) yksi toisto ja sen Cava teki heti ensimmäisellä kerralla oikein.

Juteltiin myös tovi paikallamakuusta, halusin saada varmistusta siihen, että miten kannattaa opettaa alku- ja loppuasento ja minkälaiset kriteerit ovat koiralle selkeät ja reilut. Paikallamakuu on meillä ollut nyt kovasti treenissä ja ollaan saatu sitä kivasti eteenpäin. Kesälle uskallan jo haaveilla kokeita jos kaikki sujuu hyvin. Tein meille jopa ihan oikean treenisuunnitelman ja ollaan saatu sen avulla tehtyä tosi kivoja ja koiralle selkeitä treenejä ja ollaan jopa treenattu niitä meille vaikeitakin liikkeitä. Motivoitunut fiilis jälleen kerran.

Käytiin iltapäivällä myös hierojalla, taas on hoitoväli venynyt luvattoman pitkäksi. Huono koiranomistaja fiilis. Mari Hyytiäinen Remediumista hoiti Cavan. Cava olikin tosi jumissa. Se oli ihan toispuoleinen ja tokotreeni näkyi selkeästi sen kropassa. Mari ehti katsoa Cavaa 10 sekunttia kun käveltiin odotushuoneesta hoitohuoneeseen ja totesi heti, että tokokoira. Kysyi olenko huomannut, että Cava ei heiluta häntää täysin rennosti molempiin suuntiin vaan vain toiseen suuntaan. No enpä ole huomannut. Taas tuli jotenkin tyhmä olo. Huomasinhan mä sen heti kun joku siitä sanoi, mutta itse sitä tulee niin sokeaksi omalle koiralle. Olin tosi vakuuttunut siitä, miten Mari hoiti Cavan. Cavalla kun on noissa hoitotilanteissa välillä tapana käydä vähän kierroksilla eikä malttaa olla hoidettavana. Nyt Cava malttoi hienosti koko 45-50min mitä siinä hoidossa kesti.

Paljon oli selkeästi tokon aiheuttamaa toispuoleisuutta kropassa ja koko koira oli ihan vino. Oikealla puolella paljon jäykkyyttä. Pahin oli kuitenkin vasen takajalka, joka oli varpaista kintereeseen ihan solmussa. Oli lohduttavaa kun Marille kerroin kuulleeni Cavan lonkkien naksumista ja että olen siitä vähän huolissani, niin Mari oli sitä mieltä, että lonkkanivel on sen verran iso, että se harvemmin naksuu vaan ääni on paljon isompi ja matalampi. Todennäköisesti naksuminen onkin johtunut tästä vasemman jalan varpaasta. Nyt kun Mari tästä sanoi, niin ihan totta, ääni ei tosiaan kuulosta ison nivelen naksumiselta vaan enemmän jonkun pienemmän nivelen ääneltä. Lisäksi Cavalla oli pään/niskan alueella isompi jumi, joka Marin mukaan tullut todennäköisesti jostain törmäyksestä/kaatumisesta.

Olipa siis hyvä kun käytiin, nyt pieni toko-otus on saatu avattua pahimmista jumeista. Pari päivää otetaan rauhallisemmin ja sen jälkeen ollaan valmiina palaamaan taas treenien pariin. Cava kun ei noita jumeja ole mitenkään oireillut vaan painellut aika täysillä menemään. Kiitos treenikuvista Heidille!


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Paimennus 35


Sunnuntaina oltiin paimentamassa Hannen treeneissä pitkästä aikaa. Oli tosi kiva saada uuden ihmisen mielipidettä Cavasta ja uusia neuvoja paimennuksesta. Aloitettiin ihan normi kuljetuksella ja stopeilla. Cava oli aika vauhdikas mun makuun, mutta Hannea se ei tuntunut niin paljoa haittaavan. Kierrettiin pari kertaa pyöröaitauksen takaa ja sitten mentiin metallihäkkyrästä. Metallihäkkyrän Cava teki Hannen mielestä hienosti. Hanne sanoi vähän samaa mitä Tuija sanoi viimeksi Woollandiassa kun käytiin. Cava tarvisi enemmän hommia ja tehtäviä ja Seutulan laiskemmat lampaat ovat Cavalle selkeästi vähän tylsät ja tappavat siltä hieman intoa. Lopuksi vietiin lampaat kerran myös pyöröaitaukseen ja sitten otettiin lampaat sieltä vielä ulos. Taas Cava teki tosi nättiä työtä pyörössä. Ihanaa, että se alkaa vähitellen malttamaan ja keskittymään pienemmissä tiloissa ja jotenkin paremmin hallitsemaan omaa vauhtia ja voimaa ja ymmärtää ettei ahtaissa paikoissa voi mennä täysillä.

Keskusteltiin myös Cavan etäisyydestä, se saisi edelleen hetkittäin pitää vähän parempaa etäisyyttä vaikka nykyään suurimman osan ajasta tekeekin riittävän etäällä. Tässä silti edelleen treenattavaa. Mun pitäisi varmemmin ottaa se oma tila ja ajatus "mun" lampaista. Nyt ne on ehkä enemmän Cavan lampaita. Cavalla olisi jonkun verran hinkua myös tulla pysäyttämään lampaita mun edestä, mutta kun se on kiltti ja nöyrä se ei tee näin (vaikka se olisi ihan oikein) kun ollaan niin vahvasti treenattu se, että Cava pysyy siellä lampaiden toisella puolella. Tähän saatiin treeni-ideaksi, että voisin vaan kävellä lampaiden läpi ja ohjata Cavan pois ja suuntakäskyllä sitten kiertämään toiselle puolelle takaisin tasapainoon. Tätä ei ehditty käytännössä vielä kokeilla, mutta se voisi olla oikein hyvä treeni Cavalle ja siinä saisi samalla vahvistusta myös suuntakäskyihin.

Toisella kierroksella tehtiin suuntakäskyjä vähän eri tyylillä kuin ollaan Kristiinan treenissä tehty. Otettiin suuntakäskyyn mukaan myös aidasta irrottamista. Kuljetettiin lampaat kulmaan, josta sitten suuntakäskyllä Cava lähti kiertämään ja irrotti lampaat aidasta. Tämä vähän kiihdytti Cavaa ja isoin ongelma oli ehkä se kun en päässyt lampaiden alta pois riittävän nopeasti. Tosi vaikeaa keskittyä koiran ohjaamiseen ja samalla kipittää mutaisessa maassa lampaita "karkuun". Viimeisellä toistolla saatiin kuitenkin onnistuminen ja selkeästi nämä ahtaammissa paikoissa aidan ja lampaiden välistä kulkeminen pitäisi ottaa treeniin. Mua aina jännittää niissä tosi paljon kun Cavalla kuitenkin on sitä ryntäilyä ollut ja Cava sitten lukee sitä mun jännitystä ja herkemmin sekin alkaa sitten ryntäillä. Vaikea kombo tämä kun on kiihkeä ja vietikäs koira, jolla olisi paljonkin omaa näkemystä tuolla lampailla ja sitten lamaantunut ohjaaja, jolla ei todellakaan ole mitään näkemystä siellä lampailla.

Yksi lampaista oli toisella kierroksella vähän villillä tuulella ja pääsikin meiltä kerran karkaamaan. Sen jälkeen annoin Cavan tehdä vähän reippaamassa vauhdissa töitä kun tämä karkurilammas vaikutti sille että ottaa kyllä heti tilaisuuden tullen hatkat. Hienosti Cava sai sen sitten pidettyä lauman mukana. Paljon tuli taas ajatuksia itsellekkin paimennuksesta ja nyt olisi tosi tärkeää päästä erilaisille lampaille paimentamaan ja enemmän niitä vilkkaampia lampaita. Tiukkuutta itselle siihen Cavan hampaiden käyttöön, ei se paha ole, mutta ei saisi kyllä näpsiä lainkaan. Lopetukset oli tässä treenissä tosi hyviä, mutta alotukset olisin toivonut että Cava olisi tehnyt maltillisemmin. Siitäkin juteltiin Hannen kanssa. Kisoissa varsinkin se alotuksen onnistuminen korostuu.

Hanne kuitenkin tykkäsi Cavasta kovasti, kiva paimentava aussie. Kehui kyllä yleisestikkin koko L-pentuetta. Kivoja paimenkoiria nämä. Hannen mielestä Cavasta saisi nopeasti kivan kisa-/työkoiran JOS OLISI OSAAVA OHJAAJA :D Tässä onkin se meidän ongelma ihan kaikessa. Koira on hurjan pätevä, mutta ohjaaja vasta harjoittelee. Ei se mitään, harjoitellaan yhdessä. Etuoikeutettu olo, kun on ensimmäiseksi aussieksi ja paimennusta harrastavaksi koiraksi saanut luonnostaan näin taitavan koiran. Huippu Cava! Ilo tehdä sen kanssa hommia.


Kuvista ja seurasta kiitos Heidille! 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tokokurssi 3/5


Oltiin taas Marianne Forsellin treeneissä. Aloitettiin treenit häiriköidyillä perusasennoilla. Tällä kertaa otettiin Cavalle melko paha häiriö. Marianne nimittäin antoi Cavalle erilaisia käskyjä ja pieni partiolainenhan totteli niistä jokaisen ja sellaisella innolla ja riemulla, että oli itselle kyllä vaikea pysyä tiukkana. On se hupsu. Näitä ei olla treenattu pitkään aikaan ja se kyllä näkyi. Hyvä treeni olisi kuitenkin esim. paikkista ajatellen kun käskytykset tulee eri aikaan. Ei Cava hirveästi ole edistynyt, mutta nyt keväällä ollaan tehty näitä erilaisia häiriötreenejä enemmän ja pientä kehitystä olin kuitenkin huomaavinani. Pitkä matka vielä siihen mitä siltä toivoisin, mutta selkeästi säännöllinen treeni tuottaa tässäkin asiassa hedelmää.

Toisena juttuna tehtiin liikkeestä seisomista. Oikeastaan tarkemmin ottaen meidän treeni koski sitä seisomassa pysymistä. Kokeiltiin tähän takapalkkaa. En ole takapalkkaa Cavalla kauheasti käyttänyt kun se ei ole musta tuntunut toimivalta vaihtoehdolta meille. Luulen kuitenkin, ettei olla ajettu sitä takapalkka-ajatusta riittävän hyvin sisälle, jotta siitä olisi treenissä hyötyä. Nyt Cava oli alkuun hämillään, mutta ehkä n. viidennen toiston kohdalla se alkoi selkeästi ajatella taaksepäin, eikä ollut niin vahvasti tulemassa mun mukaan ja muutenkin oli selvästi paremmin paino takapään päällä. Jotenkin koko seisomisen asento muuttui ryhdikkäämmäksi ja en saanut Cavaa siitä liikkumaan edes pienellä vedolla remmistä/kädellä lapoja ja takapäätä kevyesti painaen. Tosi paljon sen seisominen on parantunut ja tasaantunut. Ei olla sitäkään aikoihin treenattu, mutta nyt tuli oikeasti tosi paljon motivaatiota senkin treenaamiseen ja itsellä ehkä tarkemmin mielessä taas sen liikkeen suhteen ne kriteerit, joiden mukaan haluan Cavan sen tekevän.

Kolmantena tehtiin hyppyä. Oli tosi kiva päästä tekemään taas vähän erilaisella esteellä hyppyä ja ensimmäiset pari toistoa tein vähän varmistellen. Sitten otettiin muutama ihan kisamainen ja liikkuroitu hyppy ja ne tuntui tosi hyvälle. Nyt siinä oli mukana sitä ilmettä, mitä tuohon liikkeeseen toivoisinkin. Tosi vahvalla laukalla lähti liikkeelle, hyppäsi hypyn reippaasti ja fokus oli paremmin siinä esteen ylittämisessä. Jopa lopun perusasennot olivat ihan nättejä. Pieni pomppu niissä tuli, mutta ei törmännyt eikä pomppukaan ollut läheskään niin paha kuin mitä se voi Cavalla pahimmillaan olla. Hyppytreenit tuottaneet siis selkeästi haluttua tulosta.

Muiden treenatessa tehtiin sivussa myös lyhyitä paikkiksia. Sekin liike menee koko ajan vauhdilla eteenpäin, vaikka toisinaan tuntuukin ikuisuusprojektilta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kevätmasennus

Tuntuu, että olen koko kevään vellonut pienessä kevätmasennuksessa tai oikeastaan treenimasennuksessa. Ärsyttää niin moni asia just nyt, että tekisi mieli jättää treenit tekemättä ja mököttää kun ei me osata mitään. Toisaalta tekisi mieli treenata ihan hulluna ja uskoa, että pakko sitä kehitystä on tulla. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaan ole se ihanteellisin. Treenaaminen vaan treenaamisen ilosta (tai pakosta) tuskin vie asioita eteenpäin. Cava alkaa olla jo niin taitava, että oikeasti pitäisi suunnitella niitä treenejä paremmin. Ei ole järkeä tehdä vaan samanlaisia treenejä ja treenata vaan asioita mitä me jo osataan. Varsinkin kun meillä on ihan kaikissa liikkeissä valtavasti niitä paloja mitä ei olla joko treenattu ollenkaan tai sitten treenattu vain vähän ja jätetty asia "hautumaan", koska se tuntui silloin joskus liian vaikealta. Sieltä omalta mukavuusalueelta ja pentutreeneistä pois siirtyminen tuntuu vaan tosi vaikealta.

Ehkä isoin syy omaan motivaation puutteeseen on se, että osa palasista meillä on ihan kisakunnossa ja tosi hyvällä osaamisella, mutta sitten liikkeistä löytyy niitä palasia joita treenattu ihan liian vähän ja ne ei vaan ota onnistuakseen. Kontrasti siis niiden asioiden välillä mitä osataan ja mitä ei osata on tosi iso ja työ saada kaikki palaset edes suunnilleen samalle osaamistasolle tuntuu valtavalta. On naurettavaa, että harmistun treeneissä kun joku tällainen pala ei onnistu, mutta ehkä se tuntuu vaan niin isolta epäonnistumiselta kun muut asiat sujuu ja sitten yksi pikkujuttu ei ota millään onnistuakseen. Jotenkin tuntuu, että itsellä on treeneistä vähän hauskuus kadonnut. Cavalla on toki aina ihan hirmuisen hauskaa, enkä sille pettymystä näytä eikä pettymys niinkään itselläkään tule treeneissä vaan vasta treenien jälkeen kun mietin, että miten taas kaikki meni niin huonosti enkä ole oikein mihinkään tyytyväinen.

Turhauttaa hirveästi kun tuntuu, että en osaa suunnitella treenejä järkevästi vaan aina tulee treenattua niitä samoja ja helppoja juttuja. Jos taas sitten tsemppaan itseni kokeilemaan jotain uutta niin en osaa lennosta muuttaa treeniä järkevästi jos tapahtuu virhe tai harjoitus on Cavalle liian hankala/epäsopiva. Monesti Cava saattaa ensimmäiset pari toistoa hieman epäonnistua kun hakee vielä ideaa ja itse olen jo parin huonon toiston jälkeen epätoivon partaalla ja epävarma jatkamaan treeniä kun pelkään, että huonoja toistoja tulee lisää ja pian olenkin opettanut koko asian Cavalle väärin. Cava tietysti lukee herkästi multa tätä mielentilaa ja siltä loppuu keskittymiskyky (ymmärrettävästi) ja sen sijaan hyppii mua päin ja yrittää varmaan sanoa, että tsemppaa säki äiskä pikkusen.

Toisaalta tuntuu myös, että alkuvuoden vähäisempi treenimäärä näkyy siinä kun aiemmin jotkut meille suhteellisen varmat jutut tuntuvat Cavalta unohtuneen. Mutta toisaalta mitä voi nuoren koiran kanssa odottaa? Jos jotain asiaa on treenattu viimeksi kuukausi sitten niin tuskin tänään voidaan jatkaa samasta pisteestä vaan täytyy palata muutama askel taaksepäin ja muistutella liike taas koiran mieleen. Olen yrittänyt jankata itselleni, että ei meidän treenit tosiaan ole surkeasti mennyt vaikkei niitä huippujeesiistiiwaumahtavaa-fiiliksiä olekkaan niin paljoa tullut. 

Olen myös ajautunut viime aikoina vertaamaan meitä ihan hirveästi muihin. Tämä on ehkä pahin epätoivon aiheuttaja kun kaikki kuitenkin tekee sitä omaa juttua ja jokaisen koirakon matka on aina erinäköinen. Vertailu ei pidemmän päälle aiheuta muuta kuin harmistusta. Toisinaan kuitenkin kun näkee Cavan ikäisiä koiria, joilla monta titteliä useammasta lajista ja mieletön keskittymiskyky, itselle tulee pieni paniikki. Silmissä vilisee meidän sekavat pentutreenit ja paikallaan junnaavat junnutreenit ja aivot tuottavat pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin. Tähän liittyy myös oma epävarmuus omasta osaamisesta ja ajatus siitä, että jos Cava olisi mennyt jollekkin osaavammalle kouluttajalle, olisi se varmasti hyvin eri vaiheessa nyt. Vaikka turha näitä on miettiä, Cava ei tiedä meneekö sen treenit hyvin vai huonosti. Se nauttii vaan täysillä ihan kaikesta mitä mä sille tarjoan, tietämättä raukka mistään paremmasta :D

Kun nyt valituksen makuun pääsin niin viime aikoina mua on ottanut tosi paljon päähän Cavan ylisosiaalisuus ihmisiä kohtaan. Ei ole yhdet eikä varmaan kymmenetkään treenit jotka menneet vähän mönkään tästä johtuen. Olen monta kertaa sanonut, että tykkään siitä piirteestä ihan hirveästi ja tykkään tottakai edelleen, mutta joskus olisi ihan tosi jees siistii treenata ilman ton loputonta ihmisrakkautta :D ärsytystä on myös aiheuttanut Cavan huonot lenkkitavat. Se vetää ja vetää ihan rasittavuuteen asti. En toki voi tästä syyttää kuin itseäni kun olen remmikäytöksen treenaamisen jättänyt todella vähälle. Viime aikoina Cava on kuitenkin alkanut toisinaan rähjäämään remmissä ja se harmittaa mua tosi paljon. Meillä oli pitkään tosi varmat ja rennot ohitukset ja nyt sitten tuntuu taas tosi epävarmalle. Ei Cava kaikille rähjää ja selkeästi pahimman reaktion aiheuttavat yllärinä tulevat koirat. Luulen, että Cava hieman säikähtää niitä kun usein hypähtää kauemmaksi huutamaan niskavillat pystyssä. Lopettaa käskystä ja istuu/menee maahan nopeasti rauhoittumaan. Ärsyttävintä vaan kun näitä ylläreitä on niin hitsin vaikea treenata!


Nii koita täs nyt sit treenata ton tollon kans! T: Cava
Koska tämä tilanne on tosi ärsyttävä ja turhauttava niin mietin myös joitakin juttuja, mitä voisin asialle tehdä. Koska niitä asioita on paljonkin ja Cava on hurjan kiva treenikaveri. Olisi tosi harmillista tappaa sen motivaatio ja ilo treeneihin oman epävarmuuden ja treenimasennuksen takia. Siksipä lupaan muutamia asioita itselleni ja Cavalle. 
  1. Laatu korvaa määrän! Mielummin vähemmän laadukkaita treenejä kuin jatkuvaa treenikentällä juoksemista ja masentumista kun mikään ei etene. 
  2. Suunnitelmallisuus! Mieti etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan ja miten treeniä on mahdollista muuttaa, jos kaikki ei suju suunnitelman mukaan.
  3. Ei vertaamista toisiin! Tehdään vaan meidän omaa hommaa ja pidetään omat tavoitteet selkeänä mielessä.
  4. Koiralle selkeät säännöt! Tämä!! Ei mennä kentälle ollenkaan väärässä mielentilassa. Ehdoton ei huonolle käytökselle omissakin treeneissä -> ei saa sallia päin hyppimistä/näpsimistä/turhaa hepulointia. 
  5. Selkeät kriteerit! Ei treenata mitään, jos omat kriteerit eivät ole selkeät ja kun ne on itselle selkeät niin niistä myös pidetään kiinni. 
  6. Tehdään joka treenissä jotain helppoa ja jotain uutta! Ajattelin alkuun, että aloitetaan meidän uudet treenit ottamalla treeniin joka kerta joku tuttu liike, jolla aloitetaan harjoittelu. Sen jälkeen treenataan jotain vaikeampaa ja loppuun vielä ns."palkaksi" jotain tosi kivaa. 
  7. Vain hyvällä mielellä treeneihin! Jätetään treeni reilusti tekemättä jos itseä ei vaan huvita.
Ehkä me tällä päästään jo alkuun ja löydetään taas se ryhti meidän treenaamiseen. Luulen, että omakin into ja motivaatio palaa kun saadaan jotain järkeä hommaan. Palautellaan myös niitä lenkkikäytöstapoja huligaanille mieleen ja koitetaan löytää se kiva fiilis, mikä meillä vähän aikaa sitten vielä oli. Kai tällainen takapakki on ihan normaalia nuoren koiran kanssa ja treenien jälkeisestä masistelusta saan syyttää vaan itseäni ja oma asennemuutos on nyt paikallaan. 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Paimennus 34

Sunnuntaina paimennettiin Pukkilassa Kristiinan opissa muutama Wirnistelijä meidän seurana. Cava oli ensimmäisenä ja päästiin ottamaan lampaat pois aitauksesta treenikentälle. Alkuun tehtävänä oli vaan pitää lampaat paikoillaan kun Kristiina laittoi osan lampaista pois. Tämän jälkeen treenattiin poispäin ajoa aitaukselta treenikentälle. Kun saatiin lampaat treenikentälle pysäytin Cavan hetkeksi odottamaan kun juteltiin Kristiinan kanssa siitä mitä treenataan. Treeniin otettiin taas suuntakäskyt.

Ensin meidän piti kuitenkin käydä hakemassa lampaat takaisin treenikentälle kun ne ehti tässä ajassa jo kipittää auki olleeseen pyöröaitaukseen. Hauskoja pieniä vipeltäjiä. Olin taas tosi tyytyväinen siihen, ettei Cava pyörössä kiihtynyt vaan saatiin lampaat hyvin takaisin treeniaitauksen puolelle. Alkuun tehtiin vähän kuljetusta ja muistuteltiin Cavaa stopeista. Aika pian aloitettiin ottamaan suuntia. Ne sujui ensimmäisellä kierroksella aika rauhassa ja kivasti. Cava saisi reagoida "käy siihen" käskyyn nopeammin. Siihen sain neuvoksi näyttää kepillä painetta maahan Cavan eteen ja se auttoikin alkuhämmennyksen jälkeen.

Muutama sinkoilu tuli kun Cavaa alkoi toistot kiihdyttää. Piti välillä ottaa perus kuljettamista väliin. Tänään Cavalla tuli taas enemmän kakan syömistä, luulen että johtui siitä kun noi suunnat vielä vähän hakusessa ja aika haastavia meille niin välillä sitten kun ei tiennyt mitä tekee niin alkoi sitten syödä sitä kakkaa. Lopetettiin ensimmäinen kierros siihen, että laitettiin lampaat häkkiin ja se sujui taas vallan mainiosti. Tosin Kristiinalta saatiin kommentti, että olisi ehkä hyvä opettaa Cavalle joku hidastus käsky kun sillä tuppaa vauhtia olla välillä liikaa.

Tauolle kun päästiin alkoi paikalle tulla muitakin Wirnistelijöitä ja sekös oli Cavasta vallan ihanaa. Tuttuja ihmisiä ja muutama ihana tuttu koirakin. Toiselle kierrokselle ei päästykkään siis niin kivalla mielentilalla ja Cavalla oli selkeästi vaikea keskittyä hommiin kun ihania tyyppejä oli katsomossa. Pariinkin otteeseen se sinkosi aidalle moikkaamaan ihmisiä. Symppis koira ja suurimmaksi osaksi yksi mun lempipiirteistä siinä on toi loputon ihmisrakkaus, mutta joskus se kyllä ärsyttää :D

Aloitettii toinen kierros ottamalla lampaat pois häkistä ja se oli hurjan vaikeaa. Cavalla oli keskittymisvaikeuksia kun siellä aidan toisella puolella oli niitä ihania ihmisiä ja lampaat eivät halunneet tulla aitauksesta ulos. En osannut ohjata Cavaa ja selittää sille selkeästi mitä siltä haluan ja huomasin kyllä itsessäni, että suoraan sanottuna luovutin joka kerta kun se karkasi hommista aidalle moikkailemaan ihmisiä. En käskenyt sitä takaisin siinä kun se lähti vaan päästin sen sinne aidalle ja jotenkin alkoi vaan epätoivo iskeä. En tiennyt miten olisin saanut Cavan toimimaan haluamallani tavalla ja pari kertaa kun se vahingossa teki oikein niin olin tietysti kieltämässä sitä tai vaihtoehtoisesti blokkaamassa lampaiden pääsyn ulos aitauksesta. Lopulta homma meni ihan mahdottomaksi huutamiseksi ja haukkumiseksi kun itse huidoin kepillä ja joko kielsin koiraa tai sitten huutelin sille kaikkia mahdollisia käskyjä ja Cava raukka ei tietenkään tajunnut mitä siltä haluan ja se alkoi jo hermostua tilanteeseen ja haukkui vuoroin mulle ja vuoroin lampaille. Kauheaa! Olisi tehnyt mieli itkeä ja napata koira kainaloon ja poistua paikalta.

No saatiin me ne lampaat sitten sieltä ulos vaikkei se kovin helppoa tai kaunista ollut. Nätisti Cava jäi vahtimaan lampaita aidalle ja sain portin suljettua. Sen jälkeen lyhyt kuljetus ja taas suuntakäskyjä hiomaan. Näissäkin havaittavissa pientä kiihtymistä, mutta onnistuin jopa itse tekemään paikoitellen oikein. Cava reagoi nätisti keppiin ja mun ei tarvinut hirveästi tehdä jos halusin sen ottavan vähän pyöremmän kaaren. Isoin ongelma oli ehkä mun hitaassa käskytyksessä. Usein kävi niin, että en ehtinyt käskeä Cavaa maahan kun se oli vielä kaarella vaan vasta kun se oli jo hakeutunut tasapainoon ja lähtenyt kulkemaan kohti lampaita. Joitakin onnistuneita saatiin, mutta itseä ehkä jäi vähän häiritsemään Cavan ennakointi (vaikka se varmasti tässä ihan luonnollista onkin) kun Cava ei enää malttanut pysyä maassa vaan pari kertaa lähti omatoimisesti kaarelle milloin mihinkin suuntaan.

Saatiin muutama tosi hyvä onnistuminen molempiin suuntiin ja sen jälkeen loppuun annettiin Cavan kuljettaa vähän vauhdikkaammin lampaita ja itse sain hölkätä lampaiden edellä. Se oli Cavasta selkeästi huippu hauskaa ja teki tosi nätisti eikä edes ollut villi! Tosi paljon treenattavaa vielä ja pitäisi jotenkin osata pitää oma mieli rauhallisena kun Cava niin helposti kiihtyy kun mulle tulee sellainen "voi apua en tiedä mitä pitää tehdä olo". Treenin jälkeen oli pakko varata uusia paimennuksia heti kun muuten ei varmaan enää mentäisi kun oli sen verran sekoilua etenkin toinen kierros.



Kuvat: Kiira Käyhkö, kiitos!